­Bloggaamista ovat monet tehneet jo vuosia, se ei ole enää mikään uusi juttu maailmalla. Uusi se on minulle. Ikioman blogin käynnistäminen kesti näinkin pitkään siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole ollut blogi-ihminen. En seuraa kovinkaan aktiivisesti mitään blogia. Muutamaa ammatillista vilkuilen, työn ulkopuolisia en seuraa säännöllisesti. Olen kohta 50-vuotias ja siksi tällainen old school lukutavoiltani. Pidän oikean paperin tuntumasta ja siitä äänestä, kun sanomalehti putoaa postiluukusta (aina aamuyöllä jaksaa yhä hätkähdyttää!). Tilaan siis sanomalehden kotiin ja digilehti on vain reissujen hätävara. Tykkään rentoutua aikakauslehtiä lukemalla. Haluan pidellä hyppysissäni oikeaa kovakantista kirjaa, vaikka elämäkertaa – en jaksa innostua kasvutarinoista näyttöpäätteeltä tai kännykästä lukien.

 

Mutta – koska mikään ei ole niin innostavaa kuin uuden oppiminen, aion kokeilla tätäkin viestimisen muotoa, bloggaamista - ja tehdä sen ilolla, kotisohvalta käsin. Opettelen blogi-ihmisyyttä, annan sille mahdollisuuden laajentaa identiteettiäni.

 

Tämä blogi ilmestyy vielä toistaiseksi kirjani nettisivuilla, mutta avaan piakkoin wordpress-blogipalstan ja siirrän kirjoittelun sinne. Aion kirjoittaa kipuaiheesta, mistäs muusta. Se on aihe, josta tiedän riittävästi ja josta jaksan aina uudestaan innostua. Saatte lukea eteeni tulleista tutkimuksista sekä maailman kiputoreilla kiertäessäni kuulemista ja havainnoimista ilmiöistä. Pohdin niiden merkitystä kipua potevan ihmisen elämässä ja toki myös yhteiskuntamme ja terveydenhuolttomme kannalta.

 

Blogieni sisältö liittyy myös omaan elämääni, samalla lailla kuin kirjassani Ota kipu haltuun kerron myös omaa tarinaani. Olen kivunhoidon ammattilainen mutta myös kokemusasiantuntija. Rooli, jota en ole voinut valita...mutta en valita. Uskon - tai kirjastani saamani palautteen perusteella oikeastaan jo tiedän -  että laittamalla itseni likoon myös täällä, luo se kirkkaampia oivalluksia lukijan mielessä.

 

 

Tervetuloa seuraamaan blogiani!

 

 

gallery/blogi
gallery/helena2

Ota kipu haltuun -blogi

 

Ensimmäinen blogi 9.4.2018:

 

Päätin aloittaa bloggaamisen. Ihan vaan siksi, että haluan laajentaa keinovalikoimaani jakaa kipuaiheista tietoa. Tähän asti olen tehnyt sitä luennoimalla, nettisivujen ja facebook-sivuston avulla, kääntämällä ulkomaisia kipuaiheisia videoita nettiin, kirjoittamalla asiantuntija-artikkeleita lehtiin ja antamalla haastatteluita. Blogin avulla voin tehdä sitä rennommassa formaatissa, persoonallisemmalla otteella.

Blogi no. 2 -  11.4.2018:

 

Volumenappulaa pienemmälle

 

Surutyön paikka pelkästään tässä: entinen hyvä nukkuja, joka on elämänsä läpi nukkunut sikeästi ihan missä vaan, vaikka metsässä tikun nokassa, on menettämässä tämän ihanan taidon. Ja heräilee pahimmillaan monta kertaa yössä, ei kestä peiton painoa hermovaurioituneella jalallaan, ei puolison kevyttä kuorsausta syvälle sullotuista korvatulpista huolimatta eikä liian lämmintä makuuhuonetta, ja alkaa suunnitella melusuojien kanssa parvekkeella nukkumista. Huokaus.

 

Muita tuntemuksiani elämässäni viime vuosina: fyysinen väsymys iskee yhtäkkiä kesken kaiken, uusia kipuja tulee ja vanhoja menee, ihan kuin eläisivät omaa elämäänsä, aamut alkavat kukonlaulun aikaan muttei yhtä virkeänä vaan ennemminkin aivosumussa, muisti pätkii ja tavallisten arjen asioiden tekeminen kestää ja kestää…

 

Elämän mielekkyys ei ole kuitenkaan näihin tuntemuksiin loppunut. Minua on auttanut pärjäämään ja kestämään lisääntynyt ymmärrys omista oireista. Tai siis se, että ymmärrän tämän oireilun olevan osa krooniseen kipuoireiluun liittyvää keskushermoston toimintahäiriötä. Mielikuvani on tällainen: kuin sähkökitaran vahvistin olisi aika ajoin täysillä, volumenappula kaakossa. Pienikin näppäily, tai pelkkä kitaran varovainen siirtäminen toiseen paikkaan tuottaa kamalan äänen, voimakkaan ja epäpuhtaan rääkäisyn, joka jatkaa rääkymistään. Ongelma on siis myös järjestelmässä, ei pelkästään tai ehkei lainkaan kipeiden alueiden kudoksissa. Siispä etsimään keinoja vääntää volumenappulaa pienemmälle.

 

Toinen asia, jonka avulla elän menettämättä järkeäni, on oma aktiivinen ja utelias luonteeni, ja rohkeus hakeutua potentiaalisen avun äärelle. Pitkäaikaista apua en ole löytänyt leikkauspöydältä tai lääkekaapista vaan on entisestään monipuolistettava työkalupakkia. Mutta eihän sitä taloakaan rakenneta vain vasaralla ja nauloilla. Koska olen kivunhoidon ammattilainen, haluan, että työkalullani on järkevät fysiologiset mekanismit. En usko, että talonrakennuskaan etenee seisomalla lautapinon vieressä jäniksenkäpälää heiluttamassa.

 

Uusin apukeino, jolle olen ilolla antautunut, on Neurosonic -patja. Kokeilin jo viime syksyn muutamina pimeinä iltoina tätä erittäin matalataajuuta värinää tuottavaa patjaa, ja innostuin. Hoito on täysin kivuton, hassuntuntuinen alkuun mutta myönteisellä tavalla hivenen koukuttava. Huomasin heti sen välittömän kokonaisvaltaisen rentouttavan vaikutuksen ja yöunieni hienoisen parantumisen. Kokeilu vain jäi vähän lyhyeksi ja jäin värisemään ikävääni laitetta kohtaan, kun laina-aika loppui ja se kannettiin minulta pois.

 

Mutta aurinko alkoi taas paistaa ja sain laitteen uudelleen käyttööni ihan vast’ikää. Iloinen jälleennäkeminen! Menen kodissani rauhalliseen huoneeseen, asetun makuulle punaiselle divaanille ja valitsen kännykästä tilanteeseen sopivan ohjelman. Kännykkään olen ladannut Google Play -kaupasta helppokäyttöisen sovelluksen. Huomaan usein valitsevani 25 minuutin rentoutusohjelman vaikka muitakin ohjelmia on, palautumista edistämään ja aktivoimaan.

 

Laitan sovelluksesta värinän voimakkuuden pienemmälle pään ja yläselän kohdalle (en haluaisi vahingossakaan provosoida migreeniä, en tosin tiedä voisiko hoito sitä tehdä mutta pelaan vielä varman päälle). Sovelluksessa on selkeä kehonpiirros ja näppärät liukusäädöt kunkin anatomisen alueen kohdalla. Alaselkään ja alaraajoihin vedän säädöt vähän keskimääräistä voimakkaammalle. Sitten hivutan kevyen peiton päälle, suljen silmäni ja odotan.

 

Tavallinen tuntemus: patja alkaa väristä ja ajatukseni senkun jatkavat lentoaan, sinkoilevat sinne tänne, ja huomaan ajattelevani, etten tänään kyllä hoidosta hyödy, koska olen NIIN ylivirittynyt….kunnes 10 minuutin kohdalla alkaa tapahtua.

 

Kerron lisää siitä mitä alkaa tapahtua - ja muistakin keinoista kääntää volumenappulaa pienemmälle - tulevissa blogeissani 😊

 

gallery/neurosonic patja2
gallery/neurosonic ohjelma

P.s. Lämmin kiitos Neurosonicille ja erityisesti Marco Kärkkäiselle siitä, että mahdollistitte tämän blogipostauksen.

 

P.s.2 Jos haluat kokeilla Neurosonic- hoitoa, sitä on tarjolla useissa hoitolaitoksissa ympäri maan