­Bloggaamista ovat monet tehneet jo vuosia, se ei ole enää mikään uusi juttu maailmalla. Uusi se on minulle. Ikioman blogin käynnistäminen kesti näinkin pitkään siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole ollut blogi-ihminen. En seuraa kovinkaan aktiivisesti mitään blogia. Muutamaa ammatillista vilkuilen, työn ulkopuolisia en seuraa säännöllisesti. Olen kohta 50-vuotias ja siksi tällainen old school lukutavoiltani. Pidän oikean paperin tuntumasta ja siitä äänestä, kun sanomalehti putoaa postiluukusta (aina aamuyöllä jaksaa yhä hätkähdyttää!). Tilaan siis sanomalehden kotiin ja digilehti on vain reissujen hätävara. Tykkään rentoutua aikakauslehtiä lukemalla. Haluan pidellä hyppysissäni oikeaa kovakantista kirjaa, vaikka elämäkertaa – en jaksa innostua kasvutarinoista näyttöpäätteeltä tai kännykästä lukien.

 

Mutta – koska mikään ei ole niin innostavaa kuin uuden oppiminen, aion kokeilla tätäkin viestimisen muotoa, bloggaamista - ja tehdä sen ilolla, kotisohvalta käsin. Opettelen blogi-ihmisyyttä, annan sille mahdollisuuden laajentaa identiteettiäni.

 

Tämä blogi ilmestyy vielä toistaiseksi kirjani nettisivuilla, mutta avaan piakkoin wordpress-blogipalstan ja siirrän kirjoittelun sinne. Aion kirjoittaa kipuaiheesta, mistäs muusta. Se on aihe, josta tiedän riittävästi ja josta jaksan aina uudestaan innostua. Saatte lukea eteeni tulleista tutkimuksista sekä maailman kiputoreilla kiertäessäni kuulemista ja havainnoimista ilmiöistä. Pohdin niiden merkitystä kipua potevan ihmisen elämässä ja toki myös yhteiskuntamme ja terveydenhuolttomme kannalta.

 

Blogieni sisältö liittyy myös omaan elämääni, samalla lailla kuin kirjassani Ota kipu haltuun kerron myös omaa tarinaani. Olen kivunhoidon ammattilainen mutta myös kokemusasiantuntija. Rooli, jota en ole voinut valita...mutta en valita. Uskon - tai kirjastani saamani palautteen perusteella oikeastaan jo tiedän -  että laittamalla itseni likoon myös täällä, luo se kirkkaampia oivalluksia lukijan mielessä.

 

 

Tervetuloa seuraamaan blogiani!

 

 

gallery/blogi
gallery/helena2

Ota kipu haltuun -blogi

 

Ensimmäinen blogi 9.4.2018:

 

Päätin aloittaa bloggaamisen. Ihan vaan siksi, että haluan laajentaa keinovalikoimaani jakaa kipuaiheista tietoa. Tähän asti olen tehnyt sitä luennoimalla, nettisivujen ja facebook-sivuston avulla, kääntämällä ulkomaisia kipuaiheisia videoita nettiin, kirjoittamalla asiantuntija-artikkeleita lehtiin ja antamalla haastatteluita. Blogin avulla voin tehdä sitä rennommassa formaatissa, persoonallisemmalla otteella.

Blogi no. 2 -  11.4.2018:

 

Volumenappulaa pienemmälle

 

Surutyön paikka pelkästään tässä: entinen hyvä nukkuja, joka on elämänsä läpi nukkunut sikeästi ihan missä vaan, vaikka metsässä tikun nokassa, on menettämässä tämän ihanan taidon. Ja heräilee pahimmillaan monta kertaa yössä, ei kestä peiton painoa hermovaurioituneella jalallaan, ei puolison kevyttä kuorsausta syvälle sullotuista korvatulpista huolimatta eikä liian lämmintä makuuhuonetta, ja alkaa suunnitella melusuojien kanssa parvekkeella nukkumista. Huokaus.

 

Muita tuntemuksiani elämässäni viime vuosina: fyysinen väsymys iskee yhtäkkiä kesken kaiken, uusia kipuja tulee ja vanhoja menee, ihan kuin eläisivät omaa elämäänsä, aamut alkavat kukonlaulun aikaan muttei yhtä virkeänä vaan ennemminkin aivosumussa, muisti pätkii ja tavallisten arjen asioiden tekeminen kestää ja kestää…

 

Elämän mielekkyys ei ole kuitenkaan näihin tuntemuksiin loppunut. Minua on auttanut pärjäämään ja kestämään lisääntynyt ymmärrys omista oireista. Tai siis se, että ymmärrän tämän oireilun olevan osa krooniseen kipuoireiluun liittyvää keskushermoston toimintahäiriötä. Mielikuvani on tällainen: kuin sähkökitaran vahvistin olisi aika ajoin täysillä, volumenappula kaakossa. Pienikin näppäily, tai pelkkä kitaran varovainen siirtäminen toiseen paikkaan tuottaa kamalan äänen, voimakkaan ja epäpuhtaan rääkäisyn, joka jatkaa rääkymistään. Ongelma on siis myös järjestelmässä, ei pelkästään tai ehkei lainkaan kipeiden alueiden kudoksissa. Siispä etsimään keinoja vääntää volumenappulaa pienemmälle.

 

Toinen asia, jonka avulla elän menettämättä järkeäni, on oma aktiivinen ja utelias luonteeni, ja rohkeus hakeutua potentiaalisen avun äärelle. Pitkäaikaista apua en ole löytänyt leikkauspöydältä tai lääkekaapista vaan on entisestään monipuolistettava työkalupakkia. Mutta eihän sitä taloakaan rakenneta vain vasaralla ja nauloilla. Koska olen kivunhoidon ammattilainen, haluan, että työkalullani on järkevät fysiologiset mekanismit. En usko, että talonrakennuskaan etenee seisomalla lautapinon vieressä jäniksenkäpälää heiluttamassa.

 

Uusin apukeino, jolle olen ilolla antautunut, on Neurosonic -patja. Kokeilin jo viime syksyn muutamina pimeinä iltoina tätä erittäin matalataajuuta värinää tuottavaa patjaa, ja innostuin. Hoito on täysin kivuton, hassuntuntuinen alkuun mutta myönteisellä tavalla hivenen koukuttava. Huomasin heti sen välittömän kokonaisvaltaisen rentouttavan vaikutuksen ja yöunieni hienoisen parantumisen. Kokeilu vain jäi vähän lyhyeksi ja jäin värisemään ikävääni laitetta kohtaan, kun laina-aika loppui ja se kannettiin minulta pois.

 

Mutta aurinko alkoi taas paistaa ja sain laitteen uudelleen käyttööni ihan vast’ikää. Iloinen jälleennäkeminen! Menen kodissani rauhalliseen huoneeseen, asetun makuulle punaiselle divaanille ja valitsen kännykästä tilanteeseen sopivan ohjelman. Kännykkään olen ladannut Google Play -kaupasta helppokäyttöisen sovelluksen. Huomaan usein valitsevani 25 minuutin rentoutusohjelman vaikka muitakin ohjelmia on, palautumista edistämään ja aktivoimaan.

 

Laitan sovelluksesta värinän voimakkuuden pienemmälle pään ja yläselän kohdalle (en haluaisi vahingossakaan provosoida migreeniä, en tosin tiedä voisiko hoito sitä tehdä mutta pelaan vielä varman päälle). Sovelluksessa on selkeä kehonpiirros ja näppärät liukusäädöt kunkin anatomisen alueen kohdalla. Alaselkään ja alaraajoihin vedän säädöt vähän keskimääräistä voimakkaammalle. Sitten hivutan kevyen peiton päälle, suljen silmäni ja odotan.

 

Tavallinen tuntemus: patja alkaa väristä ja ajatukseni senkun jatkavat lentoaan, sinkoilevat sinne tänne, ja huomaan ajattelevani, etten tänään kyllä hoidosta hyödy, koska olen NIIN ylivirittynyt….kunnes 10 minuutin kohdalla alkaa tapahtua.

 

Kerron lisää siitä mitä alkaa tapahtua - ja muistakin keinoista kääntää volumenappulaa pienemmälle - tulevissa blogeissani 😊

 

gallery/neurosonic patja2
gallery/neurosonic ohjelma

P.s. Lämmin kiitos Neurosonicille ja erityisesti Marco Kärkkäiselle siitä, että mahdollistitte tämän blogipostauksen.

 

P.s.2 Jos haluat kokeilla Neurosonic- hoitoa, sitä on tarjolla useissa hoitolaitoksissa ympäri maan

Blogi no. 3 - 3.5.2018:

 

Elvyttävää asumista

 

Blogin kirjoittaminen on ollut hetken tauolla, koska muuttokiireet ovat pitäneet minut varsin tehokkaasti pois läppärin ääreltä. Koti vaihtui viikko sitten uuteen ja (jo) eilen sain huojentuneena heivattua ovesta viimeiset banaanilaatikot (erinomaisia muuttolaatikoita muuten!). Laatikoiden sisällöt ovat siis löytäneet paikkansa varsin vauhdilla. Iltaisin en sitten ole paljoa muuta jaksanut kuin rojahtaa sohvalle elpymään. Blogin kirjoittamiseen ei ole löytynyt virtaa, vaikka mielessä se on ollut useinkin.

 

Henkisesti muutto on ollut ihmeen virkistävää ja sen avulla olen jaksanut näinkin hyvin. Pienemmät asuinneliöt vaativat entistä nokkelampia keinoja saada tavarat, vaatteet ja ihmiset ja koirakin mahtumaan rajatumpaan tilaan. Mutta mikäs onkaan sen parempi kivunhallintakeino minulle kuin visainen ongelma, johon pitää keksiä luova ratkaisu. Uppoudun hetkessä flow-tilaan kotia laittaessa. Ja kun flow loppuu, jatkan urakointia apinanraivon antamalla energialla.

 

Muuttoa toki helpotti se, että sen fyysinen osuus oli pitkälti ulkoistettu muuttofirmalle. Silti ennen ja jälkeen muuttopäivän riitti hommaa niin, että iskiakseni alkoi jo varsin varhain lähetellä vihaisia viestejään. Eivät tällaisen suorittajapersoonan aivot vaan niitä oikein tahtoneet rekisteröidä. Täysi fokus kodinlaittoon ja kivunestoradat blokkaavat kehon viestit...tiettyyn rajaan asti. Lopulta oli pakko hellittää ja huilahtaa ja aktivoitua itsehoitoon eli kaivaa laatikosta tens-laite ja asettaa kuulokkeet korville ja nauttia musiikista. Uusi moottorisänky osoittautui oivaksi investoinniksi. Se mahdollistaa lepotilan aika ihanassa asennossa jalat sopivasti koholla.

 

Olen tietoisesti haalinut kotiini muitakin elvyttäviä elementtejä. Värejä on nyt enemmän kuin aiemmin. Lukuisille viherkasveillekin olen luvannut tehdä kaikkeni, että saan pidettyä ne myös hengissä. Verhot saavat olla auki, kaipaan valoa. Ja uutta näkymää: korkealla olevan uuden kotini ikkunoista avautuva vihreys on vangitsevaa. Kookkaat havupuut ja vastapäisen kerrostalon vihreä väri vihjailevat tulevasta, keväästä ja kesästä. Tuskin maltan odottaa, kun pihan suuren koivut puhkeavat täyteen kukoistukseensa. Siihen ei mene enää montaa viikkoa. Olen oikein tyytyväinen tähän uuteen kotiin ja asuinalueeseen.

 

Asumistyytyväisyyden ja terveyden välistä yhteyttä olisi mielenkiintoista tutkia ihan tieteellisesti, erityisesti kivunhoidon näkökulmasta. Japanilaiset ovat tämän aiheen (ja ylipäätään luonnon terveysvaikutusten) tutkimisessa edeltäkävijöitä, vähintään samuraimiekan pituuden verran länsimaita edellä. Vaikken ole japanilaisen kulttuurin tuntija, mielikuvissani luonto on vahvasti läsnä japanilaisissa kodeissa (niin näyttäisi Googlen kuvahaunkin perusteella). Puu ja paperi, valo, huonekasvit, vesi mm. kylpyammeen muodossa, levollisten värien harmonia….

 

Japanissa on julkaistu tänä vuonna mielenkiintoinen tutkimus asuinympäristöön liittyvän tyytyväisyyden ja kroonisten kipujen välisestä yhteydestä. Tutkimus perustuu laajaan kahden vuoden seuranta-aineistoon, jossa 5000 japanilaista naista vastasi kyselyihin. Lopulliseen tutkimusotokseen valittiin 1575 naista, joilla oli ollut selkäkipua joskus elämänsä aikana ja jotka eivät olleet muuttaneet 2 vuoden seuranta-aikana. Heiltä kysyttiin mm. kivuista, stressistä ja väsymyksestä sekä asumiseen liittyvistä asioista. Tutkittavia pyydettiin miettimään omaa asumistaan (sisustus, valaistus, ilmanvaihto, piha ja puutarha, asuintalon julkisivu, mahdollisuus rentoutumiseen, talon turvallisuus esim. maanjäristyksen varalta ym.) ja kysyttiin, kuinka tyytyväisiä he olivat siihen.

 

Tutkijat tekivät monimutkaisia tilastollisia analyysejä selvittäessään asumisen, stressin kokemisen ja kipujen välisiä syy- ja seuraussuhteiden suuntia. He halusivat selvittää johtaako pitkittynyt kipuilu tyytymättömyyteen omaan asumiseen vaiko toisinpäin. He tulivat siihen päätelmään, että nuolet menevät näin: mitä tyytyväisempi on asumiseen, sitä vähemmän kokee selkäkipua. Asumistyytyväisyyden vaikutus välittyy pitkälti sen stressiä ja väsymystä vähentävän vaikutuksen kautta.

 

Kodilla ja asumisella on siis merkitystä terveydellemme, ehkä enemmän kuin olemme ajatelleetkaan. Olen joskus miettinyt, että Suomeen pitäisi saada uudenlaisen kuntouttava palvelu. Siinä tarjottaisiin pitkäaikaisista terveysongelmista kuten kroonisista kivuista kärsiville edullisesti sisustuspalveluita ja kodin tuunaamisapua. Tällaiselle palvelulle olisi ihan järkeviä biologisia perusteluita. Yksi niistä on mm. kipumuisti ja ihmisen ehdollistuminen kipuun. Kun on tietyssä paikassa kokenut toistuvasti kipua, aivot oppivat nopeasti yhdistämään paikan ja kivun toisiinsa (aivoihin jää muistijälki) ja lopulta kyseisessä paikassa oleminen riittää laukaisemaan aivot tuottamaan kipua. Tätä voisi hoitaa huijaamalla aivoja: vaihdetaan huonekalujen paikkaa tai tuunataan ne uuteen uskoon, vaihdetaan seinien väriä tai tapettikuosia, tai muutetaan kokonaan uuteen paikkaan.

 

Aivojen ”huijaus” on itse asiassa modernia ja näyttöön perustuvaa kipukuntoutusta, jota käytetään menestyksekkäästi mm. peiliterapiassa ja mielikuvaharjoitteissa. Uskon, että tälle palvelulle olisi ottajia. Kauniin kodin merkityksestä puhuvat myös sisustus- ja kodin tuunausohjelmat, joita on telkkariin tullut viime vuosina hurjasti lisää. Oma kestosuosikkini on Grand Design.

 

Suunnataan katse siis hetkeksi lähelle, omaan kotiin: voisiko sitä tuunata sellaiseksi viihtyisäksi omaksi pesäksi, joka lisäisi hyvinvointia ja vähentäisi stressiä – ja parhaimmillaan lievittäisi kipuja?

 

Natsuko Nagasawa, Rika Yamaguchi, Ryuichi Kato, Shin‐ichi Tanabe: Longitudinal study of housing for the promotion of health and well‐being using a covariance structure model to identify the causal relationships between satisfaction with living environment, stress, and chronic low back pain. Japan Architectural Review Julkaistu: 29 January 2018

https://www.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/2475-8876.10018

 

Ja kuvakaappaus tästä lempiohjelmastani:

 

 

­

gallery/grand design

 

Blogi no. 4 - 1.6.2018:

 

YÖ ON MUN PARAS KAVERI

 

­Hyvä on...ehkä otsikko vähän liioittelee, mutta jotain se kuitenkin kertoo yön merkityksestä kipua potevan elämässä. Emme nuku vuosikymmeniä turhaan (90-vuotiaaksi elänyt ihminen on ollut unessa 30 vuotta elämästään...). Syyt, miksi ihmiseen, ja eläimiinkin on ohjelmoituna vuorokauden kolmannes nukkumista, ovat valjenneet tutkijoille kunnolla vasta viime vuosikymmeninä. Laadukas uni on oleellinen osa hyvinvointia. Sen terveysvaikutuksista kerron Ota kipu haltuun -kirjassa ja facebook-sivuilla.

 

Näinkin sen voi sanoa:

 

Vä­häinen uni­määrä on kuin liian ly­hyt huuhte­lu­oh­jelma pesukoneessa.        

   -Prof. Anu Wartiovaara

 

Vaatteet jäävät tahmeiksi...kuten ajatuksetkin huonosti nukutun yön jälkeen. Silti....sisäinen piiskuri vaatii vielä pyöräyttämään pyykkikoneellisen lasten nukkumaanmenon jälkeen, ja valveilla on pysyttävä, jotta pyykit saa ripustettua. Keittiökin pitää siistiä. Ja facebook-kirppiksen myynti-ilmoitus odottaa postaamista. Ai niin, siihen huomiseen kokoukseen pitäisi vielä hioa powerpointeja. Huomaamatta on keskiyö, illan ensimmäinen "nukahtamisikkuna" eli otollinen ajankohta nukahtamiseen on sulkeutunut, eipä enää väsytäkään (uusi nukahtamisikkuna aukeaa vasta klo 1 jälkeen)....ja kännykkäkukko kiekaisee puoli seitsemän.­

 

Myönnän, tämä esimerkki oli omasta elämästäni. Yritän korjata asiaa ja olen siinä onnistunutkin. Useampi yö viikossa on jo riittävän pitkä. Työkalupakkini tämän saavuttamiseksi on tämännäköinen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Pieni happihyppely illalla

-Hiilareita iltapalaksi

-Neurosonic-hoito

-Hetki hyvän kirjan parissa

-Pieni hetki läheisyyttä

-Korvatulpat!

-Pimeä huone, ikkuna auki

-Kaksi sänkyä (jos herään kipuihin keskellä yötä, siirryn olohuoneessa olevaan moottorisänkyyn, joka toimii myös sohvana...se on ihanan viileä...ja nukahdan saman tien uudelleen)

gallery/univinkit 2
gallery/univinkit 1

Blogi 5: 14.8.2018 

Edellisestä blogistani onkin jo vähän aikaa. Kesä on mennyt enemmän tai vähemmän hikoillessa helteessä. Tosin taisin olla ainoita, jotka eivät valittaneet pitkittyneestä lämpöaallosta. Nautin kovasti trooppisesta kelistä ja siitä, että kerrankin sai kulkea hihattomassa topissa, kesähameessa ja sandaaleissa aamusta iltaa. Tietokoneen ääressä istuminen jäi vähäiseksi, koska kiputilanne ei sitä oikein sallinut. Yritän nyt kuroa umpeen näitä kirjallisia tehtäviä. Onneksi tehtävät ovat pääosin tosi mielekkäitä, kuten tämä blogin kirjoittaminen.

 

Ajattelin kirjoitella tulevana alkusyksynä lisää erilaisista kivunhallintakeinoista sekä tulevasta matkastani maailman kipukongressiin. Mutta ensin vien loppuun sen, mikä jäi kesken keväällä eli Neurosonic-aiheesta bloggaaminen.

 

Kotonani on siis punainen Neurosonic-divaani, jolla olen epäsäännöllisen säännöllisesti makaillut 20-35 minuuttia kerrallaan hakien rentoutumista ja autonomisen hermoston rauhoittumista. Sellaista olen ilahduttavasti saanutkin kokea. Laitteella on kummallinen vaikutus levottomaan mieleeni: jo 10-15 minuuttia rentoutusmoodia ikäänkuin "pakottaa" sinkoilevat ajatukseni rauhoittumaan, ja huomaamattani vaivun "horrokseen" tai usein ihan vaan nukahdan rauhalliseen uneen, josta havahdun vasta laitteen tuottaman miedon värinän loppumiseen. Ja nousen pois divaanilta virkistyneenä. 

 

Niinä viikkoina, jolloin minulla on ollut mahdollisuus käyttää laitetta peräkkäisinä päivinä, olen huomannut uneni laadun parantuneen. Kivunhoidossa en ole vielä itse havainnut yhtä suoraan vastetta. On ollut sellaisiakin päiviä, jolloin laitteen värinä ei ole tuntunut hyvältä. Ne ovat olleet päivä, jolloin oikeanpuoleinen iskiashermo on ollut erityisen ärtynyt (ja niitä on valitettavasti kesällä riittänyt:(). Kun ensimmäisen kerran huomasin, että värinä ei tunnu selässä hyvältä, lopetin hoidon kesken enkä ole hyperärtyneen iskiaksen kanssa enää hoitoa ottanut. Toisaalta olen ollut havaitsevinani myönteistä vaikutusta niska-hartiajumeihin ja muihin vaihteleviin raajasärkyihin, jotka eivät ole yhtä suoraan hermoperäisiä kuin iskiassärky. 

 

Tulipahan päänsärkyinen ja työpäivän uuvuttama ystäväni yhtenä päivänä muutama viikko sitten kylään ja ihmetteli ensi töikseen mikä tyylikäs laite makuuhuoneessani oli. Ennenkuin ehdin vastata, hän asettui makaamaan Neurosonic-divaanille huokaillen miten mukavan asennon siinä saa. Lykkäsin laitteen mukana tulleen tablettitietokoneen hänelle käteen ja kehotin pistämään divaanin päälle. Hän ähkäisi heti, ettei tykkää tableteista eikä tietokoneista ylipäätään, eikä varmaan osaa käyttää laitetta...kunnes suostui vilkaisemaan tablettia ja uskaltautui painamaan rentoutusohjelman päälle.

 

Divaani aloitti rauhallisen värinän siirtyen alaraajoista ylöspäin pään alueelle ja takaisin, ja ystäväni hetken divaanilla maattuaan huokaisi että "Onpa ihana laite." Jätin hänet makuuhuoneeseen nauttimaan hoidosta ja hipsin keittelemään kahvia. Puolen tunnin kuluttua keittiöön asteli silmin nähden virkistynyt ystäväni, joka alkoi iloisesti pulputtaa kuulumisiaan. En sitten viitsinyt keskeyttää kysyäkseni päänsärystä tai väsymyksestä...ne taisivat olla tiessään.

 

Ei mennyt ystävän kotiinlähtemisen jälkeen aikaakaan, kun puhelin soi ja toinen ystävä kutsui itsensä kylään. Kertoipahan suoraan, että tulee sitten kokeilemaan "sitä ihanaa punaista sohvaa". Jaaha, tervetuloa vaan. Näin se viidakkorumpu sitten alkoi kumista ja meillä väristä entistä useammin :) . 

 

 

 

 

 

Viidakkorummun kuminaa - ja vähän värinääkin

gallery/neurosonic 3