gallery/ic_home_48px-128

helena miranda

 

Olen 48-vuotias lääkäri ja kipututkija. Asun nykyään Helsingissä, mutta vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Turussa, jossa myös opiskelin lääkäriksi. Valmistuin Turun yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1994. Kiinnostuin jo opiskeluaikana tuki- ja liikuntaelinsairauksista, liikuntalääketieteestä, ortopediasta ja fysiatriasta ja tein lääkärin tutkintoon vaadittavan kirjallisen lopputyönikin selkäkivun riskitekijöistä. Siitä tuli samalla ensimmäinen kansainvälinen tieteellinen julkaisuni. Sen jälkeen erilaisia tutkimusjulkaisuja onkin kertynyt lähes viisikymmentä.

 

Lääkäriksi valmistumisen jälkeen työskentelin lyhyehköjä jaksoja kirurgian apulaislääkärinä, tules-kuntoutuksessa, psykiatrialla sekä terveyskeskuksessa, kunnes vuonna 1996 löysin oman erikoistumisalani työterveyshuollosta. Siellä kipuoireisia asiakkaita kohtaa päivittäin. Kivunhoitoon perehdyin osallistumalla useisiin kipuaiheisiin koulutuksiin sekä opetellen mm. akupunktiotekniikkaa Kuopion yliopiston lääkäreille tarkoitetussa koulutuksessa.

 

Käytännön työ lääkärinä ja kipupotilaiden hoitaminen vahvisti entisestään kiinnostustani tutkimustyötä kohtaan ja lopulta siihen tarjoutuikin oiva tilaisuus kansallisessa TULES-tutkijakoulussa. Tammikuussa 1999 aloitin väitöskirjan tekemisen, toimipaikkana Työterveyslaitos Helsingissä. Väitöstutkimukseni kohteena olivat suomalaiset metsäteollisuuden työntekijät ja heidän kipuoireensa. Innostuin kovasti tutkimuksen tekemisestä ja Työterveyslaitoksen aineistosta alkoikin syntyä ripeään tahtiin julkaisuja. Sain mm. julkaista ensimmäisenä maailmassa olkapääkipua ja sen riskitekijöitä koskevan epidemiologisen seurantatutkimuksen. Vein väitöskirjani esitarkastettavaksi viikko ennen ensimmäisen lapsen syntymää toukokuussa 2002 ja väittelin lääketieteen tohtoriksi samana vuonna itsenäisyyspäivän aatonaattona.

 

Toinen lapsi näki päivänvalon toukokuussa 2004 ja maaliskuussa 2005 muutin perheeni kanssa USA:han Bostonin lähistölle. Halusin lisäoppia työikäisten kipuoireiden epidemiologisesta tutkimuksesta ja sainkin apurahan ulkomaisia jatko-opintoja ja post-doc-tutkimustyötä varten. Päätin hakea Massachusettsin yliopiston terveystieteen tiedekuntaan Work Environment –osastolle, jossa suoritin kahdessa vuodessa Master of Science-tutkinnon työympäristön ja työterveyden tutkimuksesta. Samaisella osastolla työskenteli professorina yksi työterveyden tutkimuksen guruista, professori Robert Karasek, joka on tullut tunnetuksi ns. Karasekin työstressimallistaan. Sain myös opiskella lukukauden verran Harvardin Public Health Schoolissa. Opiskelu amerikkalaisessa yliopistossa oli hauskaa ja antoisaa, mutta samalla varsin aikaavievää ja vaativaa. Opiskelijoita patistettiin keskustelemaan ja kertomaan mielipiteensä ahkerasti, ja esseitä sai kirjoittaa sydämensä kyllyydestä. Se sopi minulle mainiosti ja valmistuinkin lopulta erinomaisin arvosanoin. Valmistumisen yhteydessä minut palkittiin parhaana epidemiologian opiskelijana.

 

Palattuani Suomeen vuonna 2007 jatkoin kipututkimuksen parissa Työterveyslaitoksella. Olin erityisen kiinnostunut tutkimaan laaja-alaista kipua, sekä kivun, masennuksen ja unettomuuden välistä yhteyttä ja kipuoireiden vaikutusta työkykyyn. Näistä aiheista olen tehnyt useita kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja. Suomenkielisenä löytyy netistä mm. Särkyä ja alakuloa –tutkimusraportti Työterveyslaitoksen sivuilta. Minulle myönnettiin työterveyden dosentuuri vuonna 2011.

 

 

 

 

gallery/hellu
gallery/lääkäri

Samaisena syksynä päätin palata työterveyshuoltoon saadakseni jälleen kosketuspintaa käytännön työhön ja jatkaakseni kesken jääneitä erikoislääkärin opintoja. Tällä hetkellä toimin Helsingin kaupungin työterveyshuollossa (Työterveys Helsinki) kuntoutuslääkärinä ja lisäksi jalkautan Kipu ja työkyky –kehittämishankkeemme toimintamalleja käytäntöön.

 

Hankkeen tavoitteena oli ’ottaa kipu haltuun’ työterveyshuollossa. Hankkeessa kehitettiin toimivia, tutkimusnäyttöön perustuvia tapoja hoitaa kipua monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti ja tukea aktiivisesti kipuoireisen työntekijän työkykyä. Se on ollut minulle todellinen unelmatyö!

 

Käytännön työn lisäksi pyrin aktiivisesti ylläpitämään myös kipuun liittyvää tutkimusta. Luennoin ahkerasti ja jaan uutta kiputietoa myös somessa. Suomentamiani piirrettyjä videoita kivusta löytyy Youtubesta otsikolla Uutta tietoa kivusta. Suosittelen katsomaan! Olen toiminut myös Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen hallituksessa ja tällä hetkellä olen yhdistyksen Facebook-ryhmässä aktiivinen sisällöntuottaja.

 

Kipu on hyvin mielenkiintoinen ilmiö. Uusi tutkimustieto on avannut uudet näkymät kipuun, erityisesti pitkäaikaiseen kipuun ja sen hoitoon. Mielestäni tärkeintä on se lohtu, jota uusi tieto tuo mukanaan. Kipuun voidaan vaikuttaa monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti. Vaikkei krooninen kipu kokonaan poistuisikaan, on silti mahdollista elää mielekästä ja hyvää elämää kivusta huolimatta.

 

 

Otavan kirjailijaprofiili:

http://www.otava.fi/kirjailijat/helenamiranda/